Elämästä kuusi suloista viikkoa takana

Hui kamla viisviikkoa on nyt takana,ja enään päälle viikko jäljellä. Kyllä tulee surupuseroon, kun muruset lähtee omiin koteihin. Mä en oo mihinkää pentueeseen kiintynyt näin paljoa. Muistan kun olin n.kolme vuotta sitten hoitamassa kesällä Saaran E-pentuetta, ja sillon kyl kyyneleet virtas kun lemppari pentu lähti.. Nii voin vaa kuvitella mitä tulee, kun nää pirpanat lähtevät. 30.4 on siis luovutus. Toisaalta odotan et tet-ohi ja alkaa kesäloma, mut surettaa pelkkä ajatus, että en ehkä nää pentuja enään.. Toki muutama tulee koulutuksiin ja käy toivottavasti näyttelyissä. Valitettavan paljon kuuden viikon aikana kerkee kiintymään.

Pennut on aivan ihania, vaikka se varpaitten pureskelu ei hyvältä tunnukkaan. Se ilon fiilis kun istathdat johonkin ja yhdeksän söpöläistä kilpailee, kuka pääsee ekana syliin. Pennut on alkannu ilmottaa hädästä ja vinkuu ulos pääsyä. Toki heti herättyä pissi saattaa päästä..

Ens maanantaina tulee el.lääkäri tekemään pentu tarkastuksen ja varmistamaan että Alma-mammalla kaikki ok.

Nyt on pennuille sattunnu ja tapahtunut.. Ensin yks onnistuu saamaan jalkansa jumiin, sit maanantaina vaaleensin. kaatu niin että ontu hetken, onneksi tais vaa tärähtää. Ja sit tänää pinkki sai alaleukansa jumiin sellasseen reikään.. Painiikkihan mulle tuli! Mitä tehdä leuka ei lähe vaa repimällä, Soitanko Saaralle?, Yritänkö leikata muovia? Onneksi sain sen lopulta revittyä irti, mut kyllä pentu huusi!! Almakin ihan paniikisa:(