Ei en ollut luonnon lahjakkuus.

Olin 12-vuotias kun sain Sonin. Opetin Sonille aika nopeasti seisomisen, seisoi siis ihan kivasti paikallaan jo ennen puoltavuotta. Sonin eka näyttely oli Hollolassa 2010 tuokokuussa. Soni oli silloin n. 7kk. Silloin minä menin ensimmäistä kertaa elämässäni näyttely kehään, esittämään koiraani tuomarille. Sonin luokassa oli silloin neljä koirakkoa. Ja yllätys pyllätys me olimme ne viimeiset eli sij. 4.

Tästä näyttelystä muutama päivä niin oli Riihimäen pentunäyttely, jossa hanskat tiskiin heittännyt Janina luovutti koiransa toisiin käsiin. Ja yllätys pyllätys tässä näyttelyssä Soni oli RYP 2.. Tässä kohtaa minä päätin että "minusta ei ole mihinkään, en enään ikinä vie ketää kehään!!" Plus toki olin iloinen että Somppa sai palkintoja.

Mikäli muistan oiken siitä seuraava näyttely oli 2010 GR:än kesälerilillä. Tänne Saara sai mut ite viemään Sonia, mutta kyllä harjoteltiin ennen!! Silloin Sonin luokassa oli viisi koirakkoa. Ja kuinkas kävikään... Soni oli viides... Mutta tällöin arvostelussa luki Sonin hammasvirheestä, joten siitä saattoi sijoitus johtua..

Seuraavaa näyttelyä en muista, mutta siitä se pikkuhijaa lähti. Vajaa kaks vuotta sitten, kun Saaralle tuli Mimi nii siitä lähti oikeesti mun handlaus taidot kehitymään. Mimi ei ollut liian helppo, mutta ei mikää kamalakaan. Mimiä oon nyt melkein kaikissa sen näyttelyissa vienny kehään. Olen saannut myös paljon muita Saaran kasvatteja viedä kehtään tai seisottaa kuviin yms. Kaikesta on ollu apua. Sittenkun Koda tuli kuvioihin ja oli tiedossa, että siitä jonkunlainen kehäkettu pitäis saada nii siihen tuli panostettua. Ja en kiellä et ei ois hermot menny ku kuuluu vaa "TAKATASSUT ON LIIAN TAKANA!" "ETUTASSU ON LIIAN EDESSÄ!" "HÄNTÄ ALEMMAS!" "ÄLÄ VENYTÄ KAULAA NOIN PALJON!" yms. :D Mutta kaikesta on ollut apua.

Tässä muutamia kuvia mun "näyttely uraltani" , ehkä olen edes vähän kehittynyt? :D